Esittely | Kuvia | Japaninpystykorva | Urokset | Nartut | Pentuja | Pentueet | Tuloksia | Uutisia | Linkit | Vieraskirja | In English

Esittelyä

Minä, Hoppu (Lumivyöryn Lenda Novo), Nelli (Lumivyöryn Raifutaimu Ravu), Sindi (Lumivyöryn Tosi Ihana) ja Inkkari (Lumivyöryn Pikku Hiawatha)
Kasvatan japaninpystykorvia pienimuotoisesti kotioloissa. Koirat ovat minulle rakkaita perheenjäseniä ja elämäntapa. Pyrkimyksenäni on kasvattaa rodunomaisia, mahdollisimman terveitä ja mukavaluonteisia perheenjäseniä, joiden kanssa voi halutessa viihtyä harrastuslajien parissa tai pyörähtää näyttelykehässä. Mielestäni japaninpystykorvan ei kuulu olla millään tavalla arka, vaan itsevarma, ystävällinen ja iloinen pystykorva. Rauhallisuuskaan ei mielessäni kuulu japaninpystykorvan olemukseen, vaan se on touhukas ja aina valmiina kaikenlaisiin puuhiin. Kuitenkin tasapainoinen koira pystyy rauhoittumaan ja rentoutumaan kotioloissa kunhan se vain on saanut tarpeeksi aktiviteettia.

Pyrin tavoitteisiini valitsemalla huolellisesti jalostukseen käyttämäni koirat ja suunnittelemalla jalostusyhdistelmät pitäen mielessä kokonaisuuden - yksityiskohtia unohtamatta. Jalostukseen suunnitelluilta koiriltani tutkitaan virallisesti polvet, silmät, lonkat ja kyynärät. Haluan tutustua mahdollisimman hyvin jalostukseen käyttämieni koirien luonteeseen ja nähdä miten ne suhtautuvat eri tilanteisiin. Siksikin sijoituskoirani vierailevat luonani jo ennen kuin niiden jalostuskäyttöä edes tosissaan suunnitellaan.

Kotonani asuu melko pieni lauma koiria ja suurin osa omistamistani koirista asuukin sijoituskodeissa. Koen, että jokainen koirani ansaitsee riittävästi aikaa ja huomiota sekä erilaisia touhuja, jotta olisi onnellinen. Jokainen koira on ennen kaikkea perheenjäsen, joka saa elää kanssani koko elämänsä riippumatta siitä, onko se jalostuskoira vai ei. Tästä syystä jokainen sijoituskoti on kasvatukseni jatkumisen kannalta kullan arvoinen. Suuri kiitos teille jokaiselle! Tulevaisuudessakin pyrin sijoittamaan pentueista lupaavia karvakeriä jatkaakseni sukua, mikäli pennusta kehittyy odotusten mukainen aikuinen.

Näyttelykärpänen on päässyt puraisemaan minua pahemmanlaatuisesti, joten meihin voi törmätä milloin missäkin näyttelyssä - niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vaikka näyttelytuloksia kertyy vuosittain huima määrä, eivät ne kuitenkaan pelkästään toimi mittarina jalostusvalintoja tehdessä - vaikka tuloksista voi päätellä, ettei rodunomaista ulkomuotoakaan ole unohdettu. Yksityiskohtia tärkeämpänä pidän jokapäiväisessä elämässä toimivaa luonnetta ja terveyttä.

Näyttelyt eivät kuitenkaan ole ainoa harrastuksemme. Olen harrastanut koirieni kanssa agilityä ja tokoa sekä jäljestystä - lähinnä aktivointimielessä. Vilma erityisesti on kehittynyt oikeaksi temppuilijaksi. Agilityssä ja tokossa kilpailin jonkun verran, pääasiassa Veeran kanssa. Harrastukset valikoituvat koiran mukaisesti ja tärkeimpänä pidän sitä, että jokainen koira saa riittävästi mielekästä tekemistä. Nuorempien koirieni kanssa harrastukset ovat vasta alussa, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Pennut syntyvät ja elävät ensimmäiset viikot rauhassa emonsa hoidossa. Pentujen kasvaessa, ne valtaavat pikkuhiljaa lisää elintilaa ja tottuvat normaaleihin elämän ääniin. Pentuja käsitellään päivittäin ja ne tapaavat useita vieraita ihmisiä. Niitä totutetaan autoiluun, erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin sekä opetetaan hieman kulkemaan remmissä. Pennuille pyritään tarjoamaan mukavia kokemuksia sekä emon, sisarusten ja muiden ystävällisten koirien seuraa ja oppeja. Pennut saavat leikkiä ja liikkua paljon - olla vilkkaita ja touhukkaita pentuja. Pennut ruokitaan laadukkaalla ruoalla, madotetaan useamman kerran sekä käytetään eläinlääkärin tarkastuksessa ennen luovutusta. Näin pennuille pyritään antamaan parhaat mahdolliset eväät elämään.

Joulukuussa 2009 sain kunnian vastaanottaa Vuolasvirta-palkinnon, joka on Suomen Kennelliiton myöntämä palkinto laadukkaasta kasvatuksesta. 2013 minut palkittiin Sukokan kasvattajapalkinnolla. Kasvateistani löytyy 14 kansainvälistä muotovaliota (joista muutama vielä FCI:n vahvistusta vaille), 24 kansallista muotovaliota sekä useampia muita virallisia titteleitä saavuttaneita koiria. Viisi kasvattiani on kilpaillut agilityssä ja yksi on osallistunut tottelevaisuuskokeeseen. Näitä kilpailusaavutuksia enemmän mieltäni lämmittää kuitenkin palaute kasvattien perheiltä, kun he ovat tyytyväisiä omaan perheenjäseneensä.

Valmistuin vuonna 2004 koiranomiksi ja olen vuosien varrella työskennellyt paljon erilaisten koirien ja niiden omistajien kanssa. Olen kuitenkin ajautunut työskentelemään päätoimisesti kodinkonemyyjänä perheyrityksessämme. Silloin tällöin olen tehnyt myös koira-alan töitä edelleen, esimerkiksi hieronut koiria, auttanut ihmisiä koiraongelmien kanssa sekä pitänyt kursseja ja luentoja erilaisista aiheista. Kiinnostus oppia lisää ei ole hävinnyt mihinkään ja tulevaisuudessa varmasti tulen osallistumaan kiinnostaville kursseille sekä opiskelemaan lisää monenlaista koiriin liittyvää vähäisen vapaa-ajan asettamissa rajoissa. Olen suorittanut hyväksytysti jalostusneuvojien peruskurssin sekä osallistunut myös jatkokurssille.

Hieman historiaa ja vähän tulevaisuuttakin

Ensimmäisen japaninpystykorvani sain jouluna 1995. Silloin en ollut alkuunkaan kiinnostunut näyttelyistä eikä kasvattaminen edes käynyt mielessä. Jotenkin sitten vain kävi niin, että löysin itseni näyttelyistä ja muutaman vuoden kuluttua suunnittelinkin jo pentuetta. Harrastus vei minut täysin mukanaan ja lähes kaikki aikani kuluukin koirien parissa tavalla tai toisella.

Vuonna 1997 perheeseemme liittyi toinen japaninpystykorva. Nämä kaksi ensimmäistä koiraani, siskokset Pähkinän Elevee Par Moi, Vilma, ja Pähkinän Holaj'suisbelle, Veera, ovat kasvatukseni kantanartut.

Kotonani asuu kasvattini Heppu (Kul Liten Asagi), Inkkari (Pikku Hiawatha), Raisu (Reijin Ranman), Ninja (Luz Do Sol), Viltsu (Villiruusu) ja Helmi (Åi Mikä Helmi). Lisäksi joukkoon kuuluvat Haiku (Pihlajaniemen Akino Kusano) sekä Mymmeli (Bumblebee). Perheestämme japseja löytyy kuitenkin enemmän, sillä vanhempieni arkea vauhdittavat Hoppu (Lumivyöryn Lenda Novo) ja Hippi (Crystalclear Eastern Promise). Siskoni Katin luona vauhtia ja vaarallisia tilanteita järjestää nuori Rommi (Lumivyöryn Magee Kundi), jolle Bella-äiti (Lumivyöryn Afrodite) yrittää pitää hieman kuria.

Ensimmäinen pentue syntyi kesällä 1999 ja sen jälkeen pentuja on ollut seuranamme silloin tällöin. Tähän mennessä (tammikuu 2011) olen kasvattanut yhteensä 79 pentua. Pentueiden virallisiin tuloksiin pääsee tutustumaan KoiraNetissä.

Alkuvuodesta 2003 hain Ruotsista pikkuisen karvapallon, nimeltään Confettie's Sunshine Story. Lokakuussa 2004 Suomeen saapui eksoottinen neitonen, Little Yokohama Arisa, Brasiliasta siskonsa (Little Yokohama Aya, omistaja Kirsi Vähätalo, kennel Noblewhite) kanssa. Tammikuussa 2005 saapui kauan odotettu ranskalainen kaunotar, Vive Du Ray De Mussy kanssamme Suomeen. Toukokuussa 2007 tuli yllättäen vastaan tilaisuus saada narttupentu Irlannista ja niin Hippi, Crystalclear Eastern Promise, liittyi joukkoon. Hipin omistimme yhdessä Nina Renlundin (kennel Donorei) kanssa. Hipistä ei kuitenkaan tullut jalostuskoiraa, vaan tyttö viettää kotikoiran elämää äitini luona. Pääsiäisenä 2008 haimme Ninan kanssa Jedi-pojan (Aya-San's Only Hope To Hanne) Tanskasta Suomeen. Valitettavasti Jedin toinen kives ei koskaan laskeutunut, joten Jedistäkään ei tullut jalostuskoiraa. Hipin puolisisaren Cillan, Crystalclear Moondancerin, haimme Ninan kanssa Irlannista marraskuussa 2008. Cillakaan ei ole jatkanut sukua, sillä Cilla paljastui lihasdystrofian kantajaksi. Vuonna 2010 Suomeen saapui Englannista Luna, virallisesti Houndbrae Anastasia. Kesällä 2011 muutti Venäjältä Foksi-poika, Baltik Lain Arctic Fox, jonka sukujuuret tulevat vahvasti Japanista. Viimeisin tuontimme on Mila, Houndbrae Bizzie Lizzie, Englannista.

Useat tuontikoirat ovat vaikuttaneet kasvattieni sukutauluissa. Olen myös astuttanut useamman narttuni ulkomaisella uroksella. Näin pyrin omalta osaltani tekemään parhaani rodun geneettisen monimuotoisuuden eteen. Tästä syystä myös rajoitan urosteni jalostuskäytön määrää. Minun täytyy myös uskoa yhdistelmään tai se ei toteudu.

Inkkarin kanssa uimassa

Koiramaista elämää

Kuten jo aiemmin mainitsin, koirat ovat minulle ensisijaisesti perheenjäseniä. Vaikka tämän sivuston pääpaino on kasvatustoiminnassa, ei sovi unohtaa, että koirieni arkielämä on jotakin aivan muuta. Koirani jakavat kotini kanssani. Niillä talon lisäksi käytössä aidattu piha. Arkeemme kuuluu metsässä lenkkeilyä omalla tai välillä isommalla porukalla, silloin tällöin pidempiä metsäretkiä ja kesäaikaan uimareissuja. Lisäksi käymme epäsäännöllisen säännöllisesti agility- ja tokokentillä pitämässä hauskaa. Arkemme on kaukana näyttelykehien siisteistä koirista - se sisältää paljon hiekkaa, kuraa ja turkkiin tarttuvia metsänpalasia :). Mutta mikä tärkeintä, iltaisin väsyneitä ja onnellisia koiria.

Mistä meidät löytää?

Asumme Jämsässä, Keski-Suomessa. Tarkempi sijainti on Alhojärven kylässä. Koirat saavat juoksennella ja touhuilla aidatulla pihalla ja läheltä löytyy mukavia lenkkipolkuja sekä innokkaita koirien hoitajia.

Reetta Minkkinen
Pitkäjärventie 53
42100 Jämsä

p. 040 5681050


Lumivyöryn poikia neljästä eri pentueesta
© Lumivyöryn Japaninpystykorvat | reetta.minkkinen@gmail.com